Kysymyksiä ja kommentteja maailman menosta Kaikki ei ole sitä miltä näyttää

NATO:n pääsihteeri Stoltenbergin puhe Yhdysvaltain kongressille 3.4.2019

  • NATO:n pääsihteeri Stoltenbergin puhe Yhdysvaltain kongressille 3.4.2019

(Epävirallinen ja vapaamuotoinen käännös, osa 1/3)

 

Rouva Puhemies,

Herra Varapresidentti,

Kunnioitettavat Yhdysvaltain kongressin jäsenet,

Hyvät naiset ja herrat.

 

Minulla on todella suuri kunnia ja kiitollisuus etuoikeudestani puhua teille kaikille tänään ja edustaa NATO -liittouman 29 jäsenmaata. Huomenna 70 vuotta sitten, NATO:n perustamissopimus allekirjoitettiin tässä suurenmoisessa kaupungissa. Sinä päivänä presidentti Truman sanoi: ”Toivomme luovamme kilven aggressiota ja sen pelkoa vastaan; suojamuurin, joka sallii meidän jatkavan todellista hallituksen ja yhteiskunnan työtä; työtä, jolla saavutetaan täydempi ja onnellisempi elämä kaikille kansalaisillemme.” Liittoumamme perustivat ihmiset, jotka olivat eläneet kahden tuhoisan maailmansodan ajat. He tunsivat liiankin hyvin sodan kauhun, kärsimyksen sekä inhimillisen ja materiaalisen hinnan. He olivat päättäneet, ettei tämä saisi enää koskaan tapahtua uudelleen.

Ja he olivat myös päättäneet torjua Neuvostoliiton laajentumisen. Se oli ottamassa naapureitaan hallintaansa. Murskaamassa demokratioita. Ja sortamassa niiden ihmisiä.

Siten, he perustivat NATO:n. Selvällä tarkoituksella. Säilyttämään rauhaa ja turvaamaan vapautta. Kaikkien liittouman jäsenten rautaisella sitoutumisella suojella toinen toistaan. He antoivat juhlallisen lupauksen. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.

Tämä sitoumus on suojellut meitä hyvin. Rauha on säilytetty. Vapaus on ylläpidetty.

Kyllä, liittolaiset ovat olleet osallisina konflikteissa eri puolilla maailmaa. Ja liittolaiset ovat kärsineet terroristihyökkäysten tuskan. Mutta yhtään NATO-liittolaista vastaan ei ole toinen maa hyökännyt.

Kylmä sota päättyi ilman, että laukaustakaan olisi ammuttu Euroopassa. Ja olemme kokeneet ennennäkemättömän rauhan kauden.

Siten, NATO –liittouma ei ole ainoastaan historian pisimpään kestänyt liittouma. Se on historian parhaiten menestynyt liittouma.

Siitä lähtien, kun liittoumamme perustettiin 1949, jokainen kongressi, jokainen Amerikan presidentti, miehenne ja naisenne asepuvussa, ja Yhdysvaltain kansa, ovat olleet vankkumattomia NATO:n kannattajia.

Amerikka on ollut liittoumamme selkäranka. Se on ollut perusta Euroopan turvallisuudelle ja vapaudellemme. Meillä ei olisi tämän päivän rauhallista ja vaurasta Eurooppaa ilman Yhdysvaltain uhrauksia ja sitoumusta.

Kestävästä tuestanne kiitän teitä kaikkia tänään.

Siis NATO on ollut hyväksi Euroopalle. Ja NATO on ollut hyväksi Yhdysvalloille. Kansakunnan vahvuutta ei mitata vain sen talouden koolla. Tai sen sotilaiden lukumäärällä. Vaan myös sen ystävien lukumäärällä.

Ja NATO:n kautta, Yhdysvalloilla on enemmän ystäviä ja liittolaisia kuin millään muulla valtiolla. Tämä on tehnyt Yhdysvalloista vahvemman, vakaamman ja turvallisemman.

Rouva Puhemies, Herra Varapresidentti,

On hyvä, että on ystäviä.

Eilen lentäessäni yli Atlantin katsoin ikkunastani alla olevaa valtamerta. Suurta valtamerta meidän mantereidemme välillä.

Atlantti ei erota meitä. Se yhdistää meidät. Se sitoo meidät toisiimme.

Ja kaltaisilleni norjalaisille, Atlantti määrittää, keitä olemme. Todellakin, norjalainen Leif Eriksen oli ensimmäinen eurooppalainen, joka saavutti Amerikan rannikon, melkein tuhat vuotta sitten. Tosiasia, jonka useammat tietäisivät… ellei hän vain olisi lähtenyt niin pian! Ja päättänyt olla kertomatta siitä kenellekään!

Leif Eriksenin kaltaisille seikkailijoille Atlantin valtameri ei koskaan ollut este. Pikemminkin, se oli suuri sininen silta uusiin maihin ja uusiin mahdollisuuksiin. Miljoonille eurooppalaisille se on ollut siltana vapauteen, turvaan ja toivoon.

Minun isovanhempani kuuluivat heihin. Äitini syntyi Pattersonissa, New Jerseyssä. Ja minä asuin osan lapsuuttani San Franciscossa.

Tämä on antanut minulle syvän tunteen sukulaisuudesta tämän ihmeellisen maan kanssa. Sukulaisuudesta, joka on vain kasvanut elämäni ajan.

Muistan hyvin, miten Kylmän sodan aikana olin nuori varusmies Norjan armeijassa. Joukkomme oli koulutettu ja varustettu pitämään linjan. Ja Norja oli todella Neuvostoliiton rajalla Kylmässä sodassa. Tiesimme, ettemme voisi yksinämme ottaa vastaan Neuvostoliiton voimaa. Mutta tiesimme myös, että emme olleet yksin.

Tiesimme, että tarvittaessa NATO –liittolaisemme Yhdysvaltain johdolla olisivat pian siellä kanssamme. Nautimme turvallisuuden tasosta, jonka vain transatlanttinen Liittoumamme saattoi tuottaa. Siten, kiitos NATO:n, nuorena miehenä Kylmän sodan aikana tunsin olevani turvassa. Ja se kertoo jotakin Liittoumamme voimasta.

Rouva Puhemies, Herra Varapresidentti, arvoisat kongressin jäsenet,

NATO:n päämajan portilla Belgiassa on kaksi muistomerkkiä. Toinen on pala Berliinin muuria. Se oli suunniteltu pitämään ihmiset sisällä ja ideat ulkona. Se epäonnistui.

Se epäonnistui, koska sen rakentajien ideat ja arvot olivat vähemmän vakuuttavat ja vähemmän voimakkaat kuin meidän. Koska me, NATO, olimme päättäväisiä. Seisoimme yhdessä emmekä perääntyneet.

Toinen monumentti on vääntynyt teräspalkki World Trade Centerin Pohjoistornista. Muistomerkki tavallisille ihmisille, jotka hoitivat asioitaan tavallisena päivänä, kun tapahtui se, mitä ei voitu edes ajatella. Muistomerkki 2 977 henkilölle, jotka menettivät henkensä syyskuun 11. päivänä. Muistuttamassa siitä, miten kaikki NATO-liittolaiset seisoivat Yhdysvaltain rinnalla sen tarvitessa apua.

Toinen muistomerkki on vapauden vertauskuva. Toinen on solidaarisuuden vertauskuva. Molemmat ovat NATO:n vertauskuvia. Keitä me olemme ja mitä me edustamme. Minkä puolesta niin monet rohkeista miehistämme ja naisistamme ovat taistelleet ja joskus kuolleet. Mutta eivät turhaan. Eivätkä yksin.

Asevoimiemme miehet ja naiset ovat palvelleet yhdessä yli vuosikymmenten. Tämä sisältää myös monet teistä tässä tilassa, tässä kongressissa, ja minun valtuuskunnassani.

Osoitan kunniaa teille ja kaikille niille, jotka palvelevat vapauden puolustamiseksi. Ei ole korkeampaa asiaa kuin vapaus. Ja näissä kahdessa muistomerkissä näemme haasteet, jotka olemme voittaneet liittoumana.

Me olimme pelote Neuvostoliitolle Kylmän sodan aikana. Pysäytimme sodat ja julmuudet Balkanilla. Taistelimme terrorismia vastaan Afganistanista Lähi-Itään. Toivotimme uudelleen vapautuneet Keski- ja Itä-Euroopan kansakunnat tervetulleiksi liittoumaamme – auttaen levittämään demokratiaa, rauhaa ja vaurautta.

Ja NATO:n ovi pysyy auki. Tänä vuonna Pohjois-Makedonian tasavalta allekirjoitti jäseneksi liittymisen menettelyn. Ja teidän tuellanne, Pohjois-Makedoniasta tulee pian liittoumamme kolmaskymmenes jäsenmaa. Siis se, mikä alkoi vuonna 1949 12 jäsenmaana, on osoittautunut voimakkaaksi rauhan voimaksi. Liittoumaksi, johon toiset pyrkivät liittymään. Osoittaen NATO:n historiallista menestystä.

Mutta kuten tiedätte, aiempi menestys ei takaa tulevaa menestystä.

Meidän on puhuttava suoraan… Kysymyksiä esitetään kummallakin puolella Atlanttia kumppanuutemme vahvuudesta. Ja kyllä, erimielisyyksiä on.

Olemme monien erilaisten kansakuntien liittouma. Niillä on erilainen maantiede, historia ja poliittiset puolueet. Republikaanit ja demokraatit. Konservatiivit ja Työväenpuolue. Riippumattomat, Vihreät ja monet muut. Tämä on demokratiaa.

Avoin keskustelu ja erilaiset näkemykset eivät ole heikkouden merkki. Ne ovat vahvuuden merkki.

Siten, meidän ei tule hämmästyä nähdessämme eroja maittemme välillä. Tänä päivänä on erimielisyyksiä kysymyksistä kuten kauppa, energia, ilmastonmuutos ja Iranin ydinsopimus. Nämä ovat vakavia kysymyksiä ja vakavia erimielisyyksiä.

Mutta muistakaamme, että meillä on ollut erimielisyyksiä ennenkin. Suezin kriisi 1956. Ranskan vetäytyminen sotilasyhteistyöstä NATO:ssa 1966. Ja Irakin sota 2003, jota jotkut liittoutuneista tukivat vahvasti, ja toiset vastustivat yhtä vahvasti.

NATO:n vahvuus on siinä, että erimielisyyksistämme huolimatta olemme aina pystyneet yhdistäytymään ydintehtävämme osalta. Puolustaaksemme toisiamme. Suojellaksemme toisiamme.  Ja pitääksemme kansamme turvassa.

Olemme ennenkin voittaneet erimielisyytemme. Ja meidän on voitettava erimielisyytemme nyt. Koska tarvitsemme Liittoumaamme vielä enemmän tulevaisuudessa.

Kohtaamme ennennäkemättömiä haasteita, joita yksikään kansakunta ei pysty kohtaamaan yksin. Maailman voimatasapaino on muuttumassa. Taistelu terrorismia vastaan on sukupolvien kestoinen. Olemme vasta nähneet kyberuhkien alkamisen. Tekoäly, kvanttilaskenta, ja big data voivat muuttaa konfliktien luonteen perinpohjaisemmin kuin teollinen vallankumous. Ja meidän on jatkossakin tultava toimeen määrätietoisemman Venäjän kanssa.

Vuonna 2014 Venäjä liitti laittomasti itseensä Krimin. Ensimmäisen kerran toisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa maa oli ottanut osan toiselta voimakeinoin. Näemme tässä Venäjän käyttäytymismallin. Siihen kuuluu massiivinen sotilaallinen varustautuminen Arktiselta alueelta Välimerelle ja Mustalta mereltä Baltiaan. Sotilaskäyttöön valmistetun hermomyrkyn käyttö Yhdistyneissä Kuningaskunnissa. Tuki Assadin murhaavalle hallinnolle Syyriassa. Jatkuvat kyberhyökkäykset NATO:n jäsenmaita ja kumppanimaita vastaan, maalinaan kaikki parlamenteista voimaverkkoihin. Monimutkaiset disinformaatiokampanjat.  Ja yritykset häiritä demokratiaa itseään.

NATO on vastannut suurimmalla yhteisen puolustuksemme vahvistuksella vuosikymmeniin. Meillä on ensimmäisen kerran taisteluvalmiita joukkoja sijoitettuina Liittoumamme itäosiin. Olemme lisänneet joukkojemme valmiutta. Kolminkertaistaneet NATO:n nopean vasteen joukkojen vahvuuden. Modernisoineet komentorakenteemme. Vahvistaneet kyberpuolustustamme. Ja olemme lisänneet tukeamme läheisille kumppaneillemme, Georgialle ja Ukrainalle, täysivaltaisille kansakunnille, joilla on täysivaltainen oikeus valita oma tiensä.

Teemme tämän kaiken, emme provosoidaksemme yhteenottoa. Vaan estääksemme yhteenoton. Ja säilyttääksemme rauhan.

Emme taistellaksemme, vaan luodaksemme pelotteen. Emme hyökätäksemme, vaan puolustaaksemme.

Ei ole ristiriitaa pelotteen, puolustuksen ja vuoropuhelun välillä. Emme halua eristää Venäjää. Pyrimme parempaan suhteeseen Venäjän kanssa. Mutta jopa ilman parempaa suhdetta, meidän on silti pärjättävä vaikeammassa suhteessa. Siksi meidän on puhuttava. Ja mehän puhumme. Vähentääksemme riskiä, välttääksemme välikohtauksia, onnettomuuksia ja virhearvioita.

Tarvitsemme vuoropuhelua myös työskennelläksemme aseriisunnan hyväksi. Minun sukupolveni muotoutui tuhansien ydinohjusten sijoittuessa Eurooppaan 1980-luvulla. Ohjusten, jotka pystyivät tuhoamaan kaupunkimme ja tappamaan miljoonia ihmisiä hetkessä. Presidentti Reaganin ja pääsihteeri Gorbatshovin näkemyksen ja johtajuuden ansiosta INF-sopimus pani päätepisteen kaikille näille aseille.

Mutta tänä päivänä ne ovat palanneet takaisin.

Venäjä on sijoittanut uusia ohjuksia Eurooppaan. Ne ovat liikkuvia. Vaikeita havaita. Varustettavissa ydinkärjellä. Ne lyhentävät varoitusajan vain minuutteihin. Ja madaltavat kynnystä ydinaseiden käyttöön aseellisessa yhteenotossa.

NATO:n kanta on yhtenäinen ja selvä… Venäjä loukkaa INF-sopimusta. Euroopassa ei ole uusia amerikkalaisia ohjuksia. Mutta on uusia Venäjän ohjuksia.

Jatkan Venäjän pyytämistä palaamaan INF-sopimuksen noudattamiseen. Mutta toistaiseksi Venäjä ei ole ottanut askeltakaan siihen suuntaan. Ja aika on loppumassa.

Me emme halua uutta kilpavarustelua. Emme halua uutta kylmää sotaa. Mutta emme saa olla naiiveja. Sopimus, jota noudattaa vain toinen osapuoli, ei anna meille turvaa.

Siten meidän on myös varauduttava maailmaan ilman INF-sopimusta. Olemme harkitsevia ja sovitamme yhteen toimemme. Emme kopioi sitä, mitä Venäjä tekee. NATO:lla ei ole aikomusta sijoittaa maalta laukaistavia ydinohjuksia Eurooppaan. Mutta NATO tekee aina tarvittavat toimet tuottaakseen uskottavan ja tehokkaan pelotteen.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Yllä on ensimmäinen osa vapaasta käännöksestäni NATO:n pääsihteeri Jens Stoltenbergin puheesta kokonaisuudessaan Yhdysvaltain kongressille – senaatille ja edustajainhuoneelle – pidettynä 3. huhtikuuta 2019. Puhe on niin pitkä ja kattava, että olen jakanut sen kolmeen osaan, koska yhdelle lukemiselle siinä voi olla omaksuttavaksi liikaakin asiaa. Liitän puheen jatko-osat Puheenvuoroon ensi tilassa.

Puhe on tyyliltään ja rytmiltään kirjoitettu suullisesti pidettävään muotoon. Joissakin yhteyksissä siinä käytetään sanaa Amerikka puhuttaessa Yhdysvalloista.

Tämä nykymaailmaa koskeva puhe ei ole suomettunut, ja sellaisena se voi olla lukijalle kiinnostava. Onko NATO ja sen ajatusmaailma sitä, mitä trollit ja propagandistit joka päivä uskottelevat meille sen olevan? Sen saa päätellä puheen sisällöstä jokainen lukija itse. Siitä ilmenee myös mm., ottaako NATO vielä uusia jäseniä.

Nähtäväksi jää, julkaistaanko tästä puheesta muissa tiedotusvälineissä kokonaista suomennosta. Tätä suomennosta ei ole värittämässä edes tamperelainen toimittajakoulutus. Olen tietenkin itse vastuussa käännöksen sisällön oikeellisuudesta. En ole pyrkinyt joka kohdassa sanatarkkuuteen, sillä englannin ilmaisut eivät aina ole käännettävissä sujuvaksi suomeksi.

Alkuperäisteksti on luettavissa linkistä https://www.nato.int/cps/en/natohq/opinions_165210...

P.S.: jostain tietoteknisistä syistä jo tallentamani osa 2/3 ei vielä näy Puheenvuorossa, mutta jospa se sieltä vielä ajan kanssa ilmestyy... Nyt pääset lukemaan kunkin blogin klikkaamalla yllä kuvan alta "Näytä koko profiili" ja valitsemalla sen listalta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset