Lasitalon kuplasta ei pitäisi kiviä heitellä

Kansainvälisen sanonnan mukaan lasitalossa asuvan ei pitäisi heitellä kiviä.

Suomen laajalevikkisimmälle sanomalehdelle ei riitä itse nimitetyn holhoojan rooli oikean ajattelun opettajana yhteiskunnallisissa kysymyksissä – sen on rehvasteltava haltuunsa vuodetulla materiaalilla seurauksista piittaamatta ja kiviteltävä Suomen turvallisuudesta virkavastuuta kantavia asiantuntijoita mitätöimällä heidän arvioitaan ja työtään.

Toisen sanonnan mukaan ylpeys käy lankeemuksen edellä. 

A-studiossa 18.12.2017 vastaava päätoimittaja Kaius Niemi perusteli, miksi Helsingin Sanomat halusi julkaista Suomen sotilastiedustelua koskevan artikkelin tai artikkelisarjan: valottaakseen tätä vaiettua ja salattua yhteiskunnan toimintoa lukijoille, jotta nämä ymmärtäisivät paremmin kokonaisuutta tiedustelulainsäädännön tullessa uusittavaksi lähiaikoina.

Jos tämä oli tarkoitus, mitä todennäköisimmin Helsingin Sanomat olisi voinut päästä kaikille osapuolille edullisempaan ja ennen kaikkea yhteiskunnalle turvallisempaan lopputulokseen tekemällä yhteistyötä puolustusvoimien kanssa. Lehden syytöksen mukaan puolustusvoimat ei kuitenkaan tiedota ollenkaan sotilastiedustelusta, vastoin muissa maissa noudatettua käytäntöä, vaan antaa siitä korkeintaan "sumuttavaa" tietoa.

Helsingin Sanomat oli jotenkin päässyt käsiksi salassapidettävään tietoon, johon sillä ei ole oikeutta, ja päätti käyttää sen tarjoamaa tilaisuutta toimia asiassa täysin omilla ehdoillaan, piittaamatta viranomaisista ja antamatta näiden vaikuttaa "toimituksen ulkopuolelta", mikä tuntuu olevan kunnia-asia. Lopputuloksena on kirjava keitos varhaisnuorison seikkailukirjallisuuden Pertsa ja Kilu -genren tyylilajia toimituksen sankariteon paisuttelussa tämän ohittaessa kaikki esteet: "ikuisia vaitiolositoumuksia", kuinka "sotilaspoliisit, suo ja sotilaskoira pitävät ulkopuoliset nyt aiempaa loitompana", "Tiellä Viestikoekeskukselle eli entiselle Viestikoelaitokselle on ankaria varoituksia" – nyt HS:n saamat asiakirjat avaavat mysteerin! 

Autenttisuudella mässäillään: lähikuva pöytäkirjasta, jossa on sutattu punakynällä sanaa "Tikkakoskelle",  esitellään raporttien yksityiskohtia leuhkasti niiden punaisin leimoin salaisuuden asteesta – "katsokaapas kaikki, mitä meillä on!". 

Eihän siinä mitään: sille, joka ei ole aihepiiristä niin kiinnostunut että alkaisi varta vasten tekemään Wikipedia-hakuja, sisällössä on toki uutisiakin. Harva meistä on tiennyt, että lentävän "hankittavan järjestelmän tulee pystyä havaitsemaan, paikantamaan ja tunnistamaan sekä samanaikaisesti seuraamaan kohdeorganisaation käyttämiä viesti- ja tutkasignaaleja (1,5 MHz – 40 GHz). Pystyäkseen seuraamaan määritettyjä kohteita lentävän signaalitiedustelujärjestelmän tulee pystyä seuraamaan samanaikaisesti vähintään sataa taajuutta". Lukijat ovat varmasti todella kiitollisia näistä välttämättömistä tiedoista, ja oikein pitää ihmetellä, kuinka ilman niitä onkaan pärjätty tähän asti saatikka ymmärrettäisiin tulevaa tiedustelulainsäädäntöä. 

A-studiossa Kaius Niemi vähätteli lehden julkaisemien tietojen olevan harmittomasti jo ikivanhoja, vuosien takaisia – vastoin parempaa tietoaan:

"Maaleja osoittava ilmatiedustelukone on tärkeä osa Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen huippusalaista Finstar-A-hanketta. Vaikka Puolustusvoimat puhuu ulospäin viattomasta ”valvontajärjestelmästä”, hanke tarkoittaa ilmatiedustelun, valvonnan ja maalinosoituskyvyn kehittämistä uudenlaisen iskukyvyn tasolle."

"Samalla iskukykyä parantava, tunkeutumiskykyinen tiedustelu ja maalin osoittaminen ilmasta ovat täysin uusia Viestikoekeskuksen tuottamia palveluita Puolustusvoimille".

Casa-signaalitiedustelukoneiden miehistöt varmasti kiittävät Hesaria siitä, kuinka se kailottaa tämän kaikille naapurimaiden ilmavoimille. 

On surullista, miten Kaius Niemi ei kyennyt muuhun kuin kiistämään asiantuntijoiden varoitusten aiheellisuutta piittaamattomuudessa turvaluokituksista, inttämään toimituksen omalla harkinnallaan tietävän nämä asiat paremmin ja palvomaan pyhää lähdesuojaa, joka estää häntä tekemästä yhteistyötä aiheutetun vahingon rajoittamiseksi minimiinsä ja estämään suomalaisten turvallisuuden välillistä vaarantamista vielä jo aiheutettua enempää. 

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva kertoi ohjelmassa, miten visusti ensimmäiseen ja toiseen turvaluokkaan luokiteltu materiaali otetaan lukemisen jälkeen pois jopa niiltä valtionjohdon huipulla toimivilta, jotka asemansa vuoksi ovat oikeutettuja ja velvoitettuja perehtymään niiden sisältöön. 

Nyt HS:n toimituksen hallussa on luvattomasti salaista materiaalia, jonka määrää ei kerrota, eikä kukaan kerää sitä pois. A-studiossa Kaius Niemi ilmoitti pokkana, että sen tietoturvasta huolehditaan asiaankuuluvasti. Väite joutuu erikoiseen valoon lehden free lance -toimittajan, artikkelin toisen kirjoittajan Laura Halmisen tietoturvaoperaation johdosta, jossa jälkien peittelemiseksi tehty tietokoneen vasarointi aiheutti kellarissa tulipalon ja johti jälleen uudeen juonen käänteeseen, erityiseen kotietsintään takavarikkoineen mahdollisen todistusaineiston turvaamiseksi rikostutkijoille.

Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että erityinen kotietsintä oli perusteltu. "Hyvin merkityksellinen ja poikkeuksellinen" on yleinen arvio siitä sopasta, jonka HS sai kehitettyä Suomen lehdistöhistoriassa tähän mennessä ylittämättömällä kohelluksellaan, jossa ei näy pienintäkään merkkiä juristien tarkoittamasta tehokkaasta katumisesta. Johtavassa markkina-asemassa olevalla sanomalehdellä on näköjään siihen varaa, vaikka vanhemmat lukijat muistavat haikeina vielä Hesarin niiltä laatulehden ajoilta kun sitä vielä toimittivat Lehtimiehet isolla alkukirjaimella.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu