Kysymyksiä ja kommentteja maailman menosta Kaikki ei ole sitä miltä näyttää

Varmistettu Puhti – testi Baltian turvallisuuden mahdollisille haasteille

  • Varmistettu Puhti – testi Baltian turvallisuuden mahdollisille haasteille

assure: vakuuttaa, varmistaa

resolve: päättäväisyys, tahdonvoima

 

Washingtonilainen ajatuspaja Center for a New American Security (CNAS) on julkaissut tutkijoidensa Julianne Smithin ja Jerry Hendrixin raportin Assured Resolve – Testing Possible Challenges to Baltic Security.

Todennäköisesti se vaikuttaa myös Suomen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun, joten referoin seuraavassa eräitä osia 16-sivuisesta raportista, joka löytyy kokonaisuudessaan PDF-tiedostona ladattavaksi URL-sivulta http://www.cnas.org/assured-resolve#.VxI_yOaLTgE

I. Johdanto

Raportti tarkastelee Venäjän ja NATO:n suhteiden kehitystä viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, erityisesti Münchenin konferenssin 2007 Putinin puheen sekä 2008 Venäjän-Georgian konfliktin jälkeisestä suhteiden huonontumisesta lähtien. Uudesta 2012 alkaneesta presidentin virkakaudestaan lähtien Putin on perunut maassaan demokraattisia uudistuksia, kaapannut laittomasti naapurivaltioiden alueita, rikkonut kansainvälisiä käytäntöjä ja lakeja sekä edistänyt agendaansa taloudellisilla pakoilla. Venäjä pyrkii pelottelulla jakamaan Eurooppaa sisäisesti ja erottamaan sitä Yhdysvalloista.

Venäjä vaikeutti Etelä-Euroopan asemaa osallistumalla Syyrian kriisiin nimellisesti taistellakseen ISIS-järjestöä vastaan, todellisuudessa tehdäkseen Bashar al-Assadin tueksi ilmaiskuja Lännen tukemia oppositioryhmiä vastaan ajaen maahanmuuttajia Eurooppaa kohti ja käyttäen heitä ”aseenaan” Euroopan tahdon murtamiseksi.

CNAS-ajatuspaja järjesti helmikuussa 2016 kaksipäiväisen harjoituksen lähes 50 henkilölle. Osallistujat jaettiin viiteen joukkueeseen, jotka simuloivat osapuolia kuvitteellisen Itämeren alueen konfliktin kärjistyessä sotilaalliseksi yhteenotoksi saakka.

II. Avainhuomioita

Venäjän toiminnan maali on NATO-liittouma itsessään, sitoutuminen ja keskinäinen luottamus sen jäsenten ja kumppanien välillä. Vastaavasti, NATO:n näkökulmasta tärkein turvallisuusintressi on jatkuva vahva transatlanttinen yhtenäisyys.

NATO:n jäsenet jakautuvat toisaalta aktiivisten toimien kannattajiin Venäjän aggressiivisuutta vastaan ja toisaalta niihin, jotka eivät koe välitöntä uhkaa tai joutuvat selviytymään muiden taloudellisten, sosiaalisten tai turvallisuusongelmiensa kanssa ja mieluummin lykkäisivät vastatoimia. Edellisiin kuuluvat entiset Neuvostoliiton satelliittivaltiot, jälkimmäisiin siirtolaistulvan kohteena olevat Etelä-Euroopan maat. 60-70 vuotta sitten perustetulla Pohjois-Atlantin liitolla ei ole järjestöllistä valmiutta linjaerimielisyyksien ratkomiseen ja se on laiminlyönyt panostamista kykyynsä puolustautua ja torjua Venäjän käyttämää hybriditaktiikkaa.

Strategia

NL:n romahduksen jälkeen NATO ei käynyt tarpeellisia keskusteluja liittouman strategioiden, käytäntöjen ja taktiikan kehittämisestä tulevien uusien uhkien edessä.

Assured Resolve –harjoituksessa ilmeni, että tasapaino pelotteen, vastatoimien ja eskalaation kesken ei ole kohdallaan. Peruskirjan artiklojen 4 ja 5 soveltamisesta oli näkemyseroja ja ilman Yhdysvaltojen johtajuutta esiintyi riskien välttämistä ja päättämättömyyttä. Venäjän rajavaltioilla on välittömämpi ja vahvempi taipumus reagoida voimakkaasti välttyäkseen joutumasta uudelleen Venäjän alistamiksi, mitä taas kaikki jäsenvaltiot eivät koe samoin. Tulkintaerimielisyydet avun pyytämisessä ja siihen reagoimisessa voivat aiheuttaa sekaannusta ja viiveitä, joita Venäjä voi käyttää hyväkseen. USA:lle lankeaa tällöin vastuu aktiivisesta toiminnasta, jotta NATO ei jumitu sisäiseen väittelyynsä.

NATO:lta ja sen kumppaneilta puuttuu sovittu yhteinen strategia ja niiden asevoimat ovat puutteellisesti budjetoituja, miehitettyjä ja varustettuja, sopiminen ja organisointi vie aikaa, uhkien torjunta ei onnistu välittömästi ja Putin tietää ajan olevan hänen puolellaan.

Valmius

Sotilaallisen suorituskyvyn ja joukkojen vähäisyys Keski- ja Itä-Euroopassa sekä USA:n joukkojen vetäytyminen sieltä johtavat hätätilanteissa riittämättömään torjuntakykyyn. Paljon puhutut Very High Readiness Joint Task Force (VJTF) –joukot ovat paljolti testaamattomat ja harjoittamattomat. VJTF on liian pieni suuriin uhkiin ja liian suuri pieniin kriiseihin, ja joitakin jäsenmaita huolestuttaa sen eskaloiva vaikutus. Sen riskinä on tulla ”Ferrariksi autotallissa”, huippukalustoksi ilman selvää tehtävää.

Aikaviive voimien siirrossa Yhdysvalloista Eurooppaan vaikeuttaa kriisin alkuvaiheen hallintaa. NATO:n komentajalla ei ole tällä hetkellä valtuuksia joukkojen ja materiaalin siirtoihin omalla päätöksellään eikä nopeasti käskettäviin harjoituksiin koulutusta ja pelotetta varten.

Suorituskyvyt

Venäjän panostus uusiin ”anti-access/area denial” (A2/AD) [pääsyn estäminen operaatioalueelle ja toiminnanvapauden estäminen sillä] -suorituskykyihin, mukaan lukien uudet valvonta- ja tiedustelujärjestelmät, kehittyneet ohjukset kuten SA-400 –ilmatorjuntaohjus ja keskimatkan ballistinen Iskander -ohjus – yhdistettynä Euroopan jatkuvaan puolustuksen rahoitusvajeeseen – jättää NATO:n vaille avainsuorituskykyjä aggressiivisen Venäjän torjunnassa. A2/AD –ympäristössä toimimaan kykeneviä asejärjestelmiä on vähän. Yhdysvalloilla on alle 200 viidennen sukupolven F-22 –häivehävittäjää eikä uusia F-35 –monitoimihävittäjiä vielä ole riittävästi. Molempien tulo Yhdysvalloista ilmatankkauksella vie aikaa. A2/AD -kuplassa toimintakykyisiä sukellusveneitä on samoin vähän. USA:lla on 55 ydinhyökkäyssukellusvenettä, jotka voivat laukaista sukelluksista Tomahawk-risteilyohjuksia, mutta ne eivät voi olla riittävästi läsnä NATO:n tarpeisiin. Eurooppalaisilla NATO-mailla ei ole 5. tai puhumattakaan 6. sukupolven taistelulentokoneita eikä niiden dieselkäyttöisistä sukellusveneistä voi laukaista ohjuksia maamaaleihin. Turvallisuustakeiden antaminen jäsenille A2/AD –toimintaympäristöissä on siten liittoumalle vaikeaa.

Tiedustelun yhteensovittaminen liittolaisten ja kumppanien kesken on myös vaivalloista, vaikka kriittisiä suorituskykyjä mailla onkin – työ on päällekkäistä ja yhteen sovittamatonta EU:ssa ja NATO:ssa.

Venäjän operaatiot Georgiassa, Krimillä ja Itä-Ukrainassa ovat korostaneet Lännen kyvyttömyyttä vastata Venäjän disinformaatioon tehokkaalla tiedotuskampanjalla, joten Venäjä on päässyt voitolle uutiskilvassa.

Liittouman kumppanit

Harjoitukseen otettiin pelaajien vahva edustus Norjasta, Ruotsista ja Suomesta niiden turvallisuussuhteiden tarkastelemiseksi, joita näillä mailla on keskenään ja Baltian maiden kanssa. Kaksi NATO:on kuulumatonta jäsentä Ruotsi ja Suomi ilmaisivat luottamusta omaan kykyynsä vastata joukkoon epätavanomaisia ja tavanomaisia uhkia. Kaikki kolme Pohjoismaata toimivat harjoituksessa päättäväisesti ilma- ja merivoimillaan estääkseen Venäjän pyrkimykset ylivaltaan alueella ja tukivat Baltian naapureitaan.

Assured Resolve -harjoitus paljasti erään puutteen Ruotsin ja Suomen osalta. Tapauksissa, joissa Yhdysvallat reagoi tavanomaisessa sotilaallisessa skenariossa NATO:n tarpeiden mukaan, Ruotsiin ja Suomeen voi kohdistua tukipyyntöjä, kuten luvan pyyntö ilmatilan käyttöön tai tankkaukseen lentokentällä. Samalla kun harjoitus osoitti Ruotsin ja Suomen tekevän voitavansa vastatakseen sellaisiin pyyntöihin, kävi selväksi tällaisten skenaarioiden hyödyllisyys harjoituksena. Mitä selvemmin Yhdysvallat voi täsmentää tulevia mahdollisia tarpeitaan, sitä paremmin kumppanimaat voivat valmistautua todelliseen kriisiin.

III. Suositukset

Assured Resolve vahvisti kirjoittajille, että transatlanttisessa liittoumassa painotuksen ei tule olla vain siinä, mitä vastaan eurooppalaiset ja amerikkalaiset taistelevat, vaan minkä puolesta he taistelevat. Euroopan kohdatessa monumentaalisia sisäisiä ja ulkoisia paineita ja Venäjän aktiivisesti horjuttaessa maanosaa, Atlantin molemmin puolin on tarpeen panostaa uudelleen yhteiseen näkemykseen keskeisistä päämääristä, periaatteista ja arvoista sekä siitä, miten niitä puolustetaan. Sitä strategiaa voidaan käyttää tulevissa päätöksissä valmiudesta ja tarvittavista suorituskyvyistä.

Uusi transatlanttinen strategia

Keskeisiä tukipylväitä strategialle on kolme: transatlanttinen yhtenäisyys, pelote ja kestävyys. Atlantin molemmin puolin on menetetty kosketus transatlanttisen yhtenäisyyden säilyttämisen tärkeyteen. Kahden viime vuosikymmenen aikana sekä Amerikassa että Euroopassa huomio on kiinnittynyt toisaalle ja on tapahtunut sukupolvenvaihdos, jossa on menetetty kosketus syihin, jotka johtivat sekä EU:n että NATO:n perustamiseen.

Putin käyttää hyväkseen jakolinjoja sekä Euroopan sisällä että Atlantin poikki. Kesäkuun lopussa pidettävän EU –huippukokouksen ja heinäkuun alussa pidettävän NATO:n huippukokouksen välisenä aikana kumpaankin organisaatioon kuuluvien valtioiden päämiesten ja hallitusten tulisi kokoontua yhteisesti Euroopassa. Kokouksen tulisi määritellä strategiset ensisijaisuudet ja lähettää sarja kohdennettuja viestejä sekä yleisöille Atlantin molemmin puolin että vastustajille.

Johtajien tulisi sitoutua horjumattomaan solidaarisuuteen monimuotoisten turvallisuusuhkien edessä. Transatlanttisten johtajien tulisi muistuttaa vaaroista, jotka liittyvät sekä Unionin että NATO:n hajottamiseen nurkkakuntaisten etujen nimissä. Washingtonin tulisi käyttää tilaisuutta pysyvän osallistumisen lupaamiseen Euroopan asioissa, ja vaikka eurooppalaisten on otettava enemmän vastuuta turvallisuudestaan, kenenkään ei pidä olettaa, että Euroopan turvallisuuskysymykset voidaan ratkaista ilman Yhdysvaltojen poliittista, taloudellista ja sotilaallista osallistumista.

Toisen teeman strategiassa tulisi olla pelote, joka oli kylmän sodan aikana keskeistä. Sen jälkeen sen annettiin surkastua. Transatlanttisten kumppanien on määriteltävä se uudelleen ja investoitava pelotteeseen 21. vuosisadalle. Jotkut väittävät, ettei Venäjä koskaan uskalla koskea NATO:n alueeseen. Viime vuosien opetus on kuitenkin, että yritys ennustaa Venäjän käytöstä on erehdystä – sehän suosii yllätyksellisyyttä.

Valmius

NATO:n on tunnistettava muuttunut sodan luonne ja sopeutettava strategiansa siihen. Liittouman on kehitettävä oma hybridisodan muotonsa, joka nojaa vahvaan teknologisen pohjaan ja Afganistanin kokemuksiin sekä hyödynnettävä omaksi edukseen kriittisiä saumakohtia Venäjän turvallisuudessa.

Euroopan maiden tulee jatkaa lisäpanostusta omaan puolustukseensa. Äskettäinen Yhdysvaltain puolustusministeriön määrärahalisäys Euroopan tueksi 789 miljoonasta 3,4 miljardiksi dollariksi on hyvä alku, mutta lisäksi tarvitaan mm. kahden 2012 pois vedetyn panssariprikaatin palautus Eurooppaan. F-35A –hävittäjiä on sijoitettava Saksaan ja Puolaan niiden tullessa käytettäviksi; merivoimia, mm. nopeita hyökkäyssukellusveneitä ja ohjussukellusveneitä on sijoitettava kenties Skotlantiin; tiedustelu- ja kyberkalustoa sekä uusinta miehittämätöntä ja miehitettyä aseteknologiaa tulee lisätä Eurooppaan lähiaikoina.

Tavanomaiset suorituskyvyt

Olemassa olevaa Very High Readiness Joint Task Force –yhtymää on vahvistettava ja laajennettava kaksinkertaistamalla sen vahvuus rotaation pohjalta. Euroopan valtioiden, myös NATO:n ulkopuolisten Pohjoismaiden, olisi sekä lisättävä panostustaan puolustukseen että kohdennettava se oikein. NATO:n on asetettava etusijalle järjestelmät, joiden on mahdollista toimia A2/AD –ympäristöissä, kuten 5. Ja 6. sukupolven taistelulentokoneet, miehittämättömät tai ihmisen ja koneen yhteistoimintalavetit, hiljaiset sukellusveneet ja pitkän kantaman aseet. EU:n ja NATO:n tulisi sovittaa yhteen meristrategiansa meneillään olevan Venäjän toiminnan suhteen Itämerellä.

Liittouman kumppanit

Ruotsin ja Suomen on päätettävä itse haluavatko ne liittyä NATO:on ja milloin. Sillä välin, ne voivat varmistua yksityiskohtaisesta tiedostaan, millaisia pyyntöjä ne voisivat vastaanottaa, jos Yhdysvallat tai pieni liittouma maita päättää toimia niiden lähialueilla Venäjän aggression edessä. Kahdenkeskisten konsultaatioiden (Yhdysvaltain ja muiden Euroopan maiden kanssa, joilla on nopean valmiuden joukkoja), joiden tarkoitus on tutkia skenaarioita, joissa liittouma toimii ennen NATO:n ehtimistä paikalle, tulisi olla prioriteettien kärjessä.

Ruotsin ja Suomen olisi myös tehtävä voitavansa varmistaakseen, että ne pystyvät vastaanottamaan, käsittelemään ja jakamaan tietoa tosiaikaisesti NATO-liittolaisilta sekä niiden kanssa.

(Muilta osin viittaan alkuperäistekstiin, joka sisältää paljon yllä olevaa lyhennelmää enemmän. Olen yllä pyrkinyt referoimaan raportin keskeisiä osia sen kirjoittajien hengessä ottamatta vielä tässä henkilökohtaista kantaa raportin sisältöön.)

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Länsi tarjosi Venäjälle kahden vuosikymmenen ajan yhteistyön ja ystävyyden kättä. Ei kelvannut. Nyt lienee jo selvää, ettei Venäjä tavoittele yhteistä hyvää tai edes oman kansansa taloudellista menestystä. Sen pakkomielle on olla kukkona tunkiolla - jos ei yksin niin yhdessä USAn kanssa. Kustannuksista piittaamatta.

Venäjä on vuosien ajan monin tavoin pyrkinyt hajoittamaan Euroopan Unionia ja luomaan eripuraa Euroopan valtioiden välille ja niiden sisälle. Silti EU yhä vieläkin tarjoaa Venäjälle yhteistyön kättä vaikka se ei Venäjälle kelpaa. Olisiko aika siirtyä "fight fire with fire" -strategiaan ja alkaa horjuttamaan Venäjää sen sisältä päin lietsomalla Venäjän sisäisiä jännitteitä? Niitä siellä meinaan riittää.

Ajatuspajan harjoitteissa Suomi oli päättäväisesti mukana torjumassa Venäjän sotilaallisia liikkeitä. Tosielämässä näin ei kävisi. Muistutan taas kerran Venäjän menestyksekkäästi käyttämästä taktiikasta: Polkaistaan kohdevaltion rajan läheisyyteen suuri "sotaharjoitus" ja samanaikaisesti tehdään kohdevaltiota kohtaan peitelty sotilasoperaatio vaikkapa tunnuksettomin joukoin. Joukot valtaavat ja ottavat haltuunsa pienehkön maa-alueen. Kohdevaltion valtiojohto saa Moskovasta viestin, jossa tehdään selväksi ettei venäläinen veri saa virrata. Näissä olosuhteissa kohdevaltio ei uskalla huomattavan sotilaallisen ylivoiman edessä tehdä mitään.

Uskaltaisiko muka Suomi?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Olen samaa mieltä siitä, ettei ajatuspajan harjoitukseen osallistuneiden kolmen suomalaisvirkamiehen toiminnasta pidä tehdä turhan pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Miten Suomi toimisi esittämäsi kaltaisessa alueloukkauksessa, se varmasti riippuisi pitkälle ulkopolitiikkaa johtavasta ja ylipäällikkönä toimivasta tasavallan presidentistä. En usko, että Sauli Niinistö epäröisi hetkeäkään kansainvälisen oikeuden mukaisessa puolustautumisessa, mutta asiahan olisi kokonaan toinen jos virassa olisi vaikkapa sitä tavoittelemaan jo ilmoittautunut Matti Vanhanen... Suomessa presidentillä on kriisiaikana paljon todellista valtaa, ja hänen henkilökohtaisilla ominaisuuksillaan on kauaskantoista merkitystä maan kohtalolle.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Suomi kyllä puolustautuu, jos oma alue joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Ylijohto syyllistyisi maanpetokseen, jos se ei määräisi armeijaa vastaamaan sotilaallisesti.

Mielenkiintoisempi kysymys onkin, mitä Suomi tekisi tilanteessa, jossa Ruotsi tai joku Baltian maa joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. Suomenhan olisi pakko auttaa Lissabonin sopimuksen mukaan. Presidentti Niinistö on suureen ääneen puhunut Lissabonin auttamisvelvoitteen puolesta, mutta sitten kun häneltä on kysytty Suomen auttamishaluja samaan sopimukseen liittyen, vastaus onkin ollut epäselvää muminaa. Niinistö siis edellyttää että muut auttaisivat Suomea, mutta Suomen ei olisi pakko auttaa muita. On vähintään yhtä mielenkiintoista, miksi media ei ahdistele tästä asiasta ylijohtoamme.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen Vastaus kommenttiin #3

Tarkastellaan tilannetta, jossa itärajan lähelle on julistettu yllätyssotaharjoitus ja Ahvenmaalle on tunkeuduttu ja otettu se haltuun. Venäjä on siis tehnyt meille krimit.

Kysymyksenasettelu siinä tilanteessa on se kuinka monta kuollutta suomalaista pelastaa Suomen kasvot. Aluehan on jo menetetty eikä sitä saa takaisin vallatuksi. Kyllä silloin valtiojohto saattaa hyvinkin todeta, että ei kannata käydä voimatoimiin ylivoimaista vastusta vastaan. Itä-Ukrainassakin nähtiin, että Venäjä annosteli sotavoimaa sen mukaan ettei Ukrainan joukot saaneet merkittävää etenemistä aikaan.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri Vastaus kommenttiin #4

Venäjä ei saa missään tilanteessa huomaamatta Ahvenanmaalle niin paljon miehiä ja raskasta kalustoa, etteikö Suomi pysty siihen ajoissa puuttumaan ja putsaamaan aluetta. On eri asia, jos parikymmentä vihreää miestä menee sinne ja Putin ilmoittaa, että heihin ei saa sodan uhalla koskea. Silti sinne mennään ja alue otetaan takaisin vaikka väkisin. Jos Putin haluaa pelata kovilla panoksilla, Suomen tulee näyttää, että se todella osaa pelata ja kalliiksi tulee hyökkääjlle. Lopputulos on Suomen kannalta lopulta murheellinen, jos olimme alkutilanteessa yksin.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen Vastaus kommenttiin #4

Ollaan inhorealisteja tuon skenaarion edessä. Mikäli Yya2.0-rauhankumppanuussopimusta ei ehditä saada ratifioiduksi riittävän ajoissa turvallisuusgeopoliittisen tilanteen mahdollisesti kiristyessä konfliktien tasolle lähialueillamme, on liittoutumattomaksi jääneen maamme voitava turvautua esimerkiksi Tarja Halosen arvovaltaan tukeutuen ns. miinattomaan sukupolvineutraaliin koskemattomuudenturvalinjaukseen, jonka mukaan Suomineito hakee välittömän avuntarpeen todetessaan YK:lta ja kulttuurissivistykselliseltä kansainväliseltä solidaarisuusyhteisöverkostolta voimakassanaista eettismoraalista Lähestymiskieltoa pienten viherväristen miesten hybridijoukkoahdistelua vastaan kaksikielisenä mottonaan "koskemattomuusasia on meidän!"

Ks. tarkemmin viime kesänä julkistetun RC Think Tank Int'l: Defense Alliance/Finland -ryhmän laatiman Option Eurasia -raportin loppusuosituksissa peräänkuulutettu "Sotilasliitto Venäjän kanssa yhä avoin optio? - Hyöty/haittaselvitys nyt" ja Itämeri - rauhanmeri 2017 -projekti http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215481-i...

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #4

MIten ja kuinka suurella joukolla ja kalustolla on Ahvenanmaa otettu?

Pakkohan meidän on silloin ottaa se takaisin, koska muut vaihtoehdot kävisivät ilman muuta kalliimmaksi, ja pelissä on paljon enemmän kuin kenenkään kasvot. On totta kai tällöin varauduttava tappioihin, koska ainahan lähtökohtana vastaisku on epäedullisempi kuin tehokas puolustautuminen ja onnistunut torjunta.

Maantieteestä johtuen on toki helpompi operaatio ottaa Ahvenanmaa Suomen mantereelta kuin Pietarista käsin. Miten niin sitä ei saisi takaisin vallatuksi? Ei Ahvenanmaalle sentään annostella noin vain yhtään mitään ilman Turun saariston ja Saaristomeren hallintaa.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Yritetään vielä uusiksi selittää Venäjän viime aikoina käyttämä taktiikka. Vaikka toistoksi meneekin.

Venäjä järjestää yllätyssotaharjoitukset huomattavan suurella mies- ja kalustomäärällä lähellä kohdevaltion rajaa. Näin Venäjällä on jo valmiiksi aseissa suuri määrä sotilaallista kykyä ja kapasiteettia, jolla se luo niin suuren uhan ettei kohdevaltio yksinkertaisesti uskalla käydä sotilaallisiin vastatoimiin. Kohdevaltiollahan ei ole muuta kuin rauhanajan valmius päällä. Lisäksi kohdevaltion johdolle esitetään suorasukainen uhkaus taistelujen laajenemisesta, mikäli kohdevaltio kävisi vastustamaan. Näin Krim vallattiin ilman laukauksia vaikka Krimillä oli myös ukrainalaisia varuskuntia. Kukaan ei uskaltanut antaa tulikäskyä, mikä oli Venäjän taktiikan tarkoituskin.

Ahvenanmaa on demilitarisoituna alueena vallattavissa ilman sen ihmeempää kalustoa. Haltuunotto perustuu yllätykseen, jolloin alue on jo vallattu ennen kuin manner-Suomessa sitä on edes tajuttu. Ja takaisin sitä ei saisi vallattua siksi, että uhan ollessa päällä siihen ei yksinkertaisesti uskallettaisi ryhtyä.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Venäjä järjestää yllätyssotaharjoitukset huomattavan suurella mies- ja kalustomäärällä lähellä kohdevaltion rajaa."

Tuskin sentään Suomen sotilastiedustelun tietämättä.

"se luo niin suuren uhan ettei kohdevaltio yksinkertaisesti uskalla käydä sotilaallisiin vastatoimiin. Kohdevaltiollahan ei ole muuta kuin rauhanajan valmius päällä."

Suomen on pakko ryhtyä vastatoimiin, koska kaikki muut vaihtoehdot ovat huonompia.

Asevelvollisuuslakiin ehdotetussa muutoksessa esitettiin Puolustusvoimien komentajalle valtuuksia kutsua reserviläisiä palvelukseen lyhyellä varoitusajalla 25 000 henkilöön saakka, mutta ilmeisesti esitystä muutetaan siten, että tasavallan presidentti on saatava antamaan käsky vaikka aamuyöstä. Kyllä tuolla voimalla pitäisi jotakin pystyä aikaan saamaan.

Ahvenanmaalle ei tehdä maahanlaskua eikä maihinnousua loukkaamatta Suomen ilmatilaa tai aluevesiä. Ilmavoimat ja Merivoimat ovat valmiusyksiköitä jo rauhan aikana.

Takaisinvaltaukseen ei uskallettaisi olla ryhtymättä, koska sehän olisi vaihtoehdoista vähiten huono.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset