Kysymyksiä ja kommentteja maailman menosta Kaikki ei ole sitä miltä näyttää

The Supreme Commander’s Order of the Day on 14th March 1940

  • Marshal C. G. E. Mannerheim
    Marshal C. G. E. Mannerheim

After peace was made following the Winter War between the U.S.S.R. and Finland from 30th November 1939 to 13th March 1940, Marshal Carl Gustav Emil Mannerheim issued the Supreme Commander’s Order of the Day number 34 dated 14th March 1940 with the following words: 

 

Soldiers of the glorious Finnish Army!

Peace has been concluded between our country and the Soviet Russia, an exacting peace, which has ceded to Soviet Russia nearly every battlefield on which you have shed your blood on behalf of all that we hold dear and sacred. 

You did not want war; you loved peace, work, and progress, but you were forced into battle where you have made magnificent feats, deeds that will shine on the pages of history for centuries to come.

More than 15,000 of you, who left for the battlefield, will no more see your homes, and how many those are who have lost their capacity for work for ever. But you have also dealt hard blows, and now when two hundred thousand of our enemies rest in the snow and gaze with broken eyes at our starred sky, the fault is not yours. You did not hate them or wish them ill, but you followed the harsh law of war, to kill or to die yourself. 

Soldiers! I have fought on many battlegrounds, but never yet have I seen warriors akin to you. I am proud of you as if you were my own children, I am equally proud of the man of the mountains of the North as the son of Ostrobothnia plains, Karelia forests, Savo hills, fertile fields of Häme and Satakunta, and temperate groves of Uusimaa and Varsinais-Suomi. I am equally proud of the sacrifice offered by the son of a poor cabin as well as that of a rich one.

I thank you all, officers, non-commissioned officers, and men, but especially I wish to emphasise the self-sacrificing gallantry of reserve officers, their sense of duty, and their prowess, with which they have fulfilled the mission, which was originally not theirs. Thus their sacrifice is by its percentage the highest of the war, but it has been given with joy and unwavering sense of duty. 

I thank officers in Commands for their skill and tireless work, and finally I thank my closest assistants, the Chief of the General Staff and the Quartermaster General, the Commanders of Armies, Army Corps, and Divisions, who often have made the impossible into possible.

I thank the Finnish Army with all its branches of arms, who in the noble contest have performed heroic feats from the first days of the war. I thank for the bravery with which it has gone against an enemy with multiple superiority and equipped partially with hitherto unknown weapons, and for the resilience, with which it has held onto every inch of homeland. The destroying of more than 1,500 Russian tanks and more than 700 bomber and fighter aircraft tells about heroic feats, often carried out by single men. 

With joy and pride I think of the Lottas of Finland – their attitude of sacrifice and their tireless work in various fields that has freed thousands of men to the lines of fire. Their noble spirit has encouraged and supported the Army, whose gratitude and appreciation they have fully achieved.
 

Posts of honour during the hard time of war have also been held by those thousands of workers, who have often volunteered to work at their machines even during air raids producing for the Army its equipment, and those who under enemy fire have relentlessly worked to prepare positions. I thank them on behalf of the Fatherland.

Despite of all the courage and spirit of sacrifice, the Government has been forced to make peace on severe terms, which can nevertheless be explained. Our Army was small and its reserves and cadres insufficient. We were not prepared for war against a great power. While our gallant soldiers defended our borders, it was necessary to make overpowering efforts to obtain what was missing. Non-existent lines of defence had to be built. Efforts had to be made to obtain help that never came. Weapons and equipment had to be procured at a time when all countries were making feverish preparations for a storm that is rolling over the world. Your heroic deeds have aroused admiration over countries, but after a war of three and a half months we still remain nearly alone. We have received no more than 2 reinforced battalions with their artillery and aircraft of foreign aid to our fronts, where our own men in combat day and night without opportunity for relief have received the attacks of ever new enemy forces, straining their bodily and mental powers beyond limits.

When the history of this war is once written, the world will know your work!

Without the positive aid in arms and equipment that Sweden and the Western Powers have given us, our struggle thus far would have been impossible against the countless guns, tanks, and aircraft of the enemy. 

Unfortunately the valuable promise of help, given by the Western Powers, could not materialise, as our neighbours taking care of themselves denied right of transit from the troops.

After bloody battles of 16 weeks without rest for day or night our Army still stands undefeated this day facing the enemy, who despite of its terrible losses has only grown in number, and neither has our home front wavered, where countless air attacks have spread their death and horror among women and children. Our burned towns and villages in ruins far beyond the front, even on our Western border, are visible evidence of the suffering of this nation in the months passed. 

Our fate is hard as we are forced to leave to an alien race, with a different view on the world and different moral values, the land that we have toiled with sweat and labour for centuries. But we have to take hard measures to be able to prepare homes for the homeless in what we have left, and make better opportunities for life for all, and we must be prepared as before to defend our smaller Fatherland with the same determination and the same tough measures, which with we have defended our undivided Fatherland.

We are proudly aware of our historical mission, which we continue to fulfill: protecting Western civilisation that has been our heritage for centuries, but we also know that we have paid off up to the very last penny the debt that we have owed for it to the West. 

Mannerheim

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Tänä päivänäkin on syytä muistaa noiden sanojen sisältö. Puolustustamme ja arvojamme ajatellen erityisesti:

Without the positive aid in arms and equipment that Sweden and the Western Powers have given us, our struggle thus far would have been impossible against the countless guns, tanks, and aircraft of the enemy.

Unfortunately the valuable promise of help, given by the Western Powers, could not materialize, as our neighbours taking care of themselves denied right of transit from the troops.

We are proudly aware of our historical mission, which we continue to fulfill: protecting Western civilization that has been our heritage for centuries, but we also know that we have paid off up to the very last penny the debt that we have owed for it to the West.

On siis varmistettava avunsaanti ja avunsaantikanavat. Arvomme ovat edelleen länsimaiset demokratia-arvot, joita puolustamme.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Koska Mononen on suunnannut bloginsa koneinsinööreille ja muille vieraskielisille, niin tässä aito, suomenkielinen versio.

Suomen kunniakkaan armeijan sotilaat!

Rauha on solmittu maamme ja Neuvosto-Venäjän välillä, ankara rauha, joka on Neuvosto-Venäjälle luovuttanut melkeinpä jokaisen taistelukentän, millä te olette vuodattaneet vertanne kaiken sen puolesta, mitä me pidämme kalliina ja pyhänä.

Te ette ole tahtoneet sotaa, te rakastitte rauhaa, työtä ja kehitystä, mutta teidät pakotettiin taisteluun, jossa olette tehneet suurtöitä, tekoja, jotka vuosisatoja tulevat loistamaan historian lehdillä.

Yli 15.000 teistä, jotka lähditte kentälle, ei enää näe kotejansa, ja kuinka monet ovatkaan ainiaaksi menettäneet työkykynsä. Mutta te olette myös jakaneet kovia iskuja, ja kun nyt parisataatuhatta vihollistamme lepää hangessa ja tuijottaa särkynein katsein tähtitaivaallemme, ei syy ole teidän. Te ette heitä vihanneet ja tahtoneet heille pahaa, vaan seurasitte sodan ankaraa lakia, tappaa tai kuolla itse.

Sotilaat! Olen taistellut monilla tanterilla, mutta en vielä nähnyt vertaisianne sotureita. Olen ylpeä teistä kuin olisitte omia lapsiani, yhtä ylpeä tuntureitten miehestä Pohjolassa kuin Pohjanmaan lakeuksien, Karjalan metsien, Savon kumpujen, Hämeen ja Satakunnan viljavien vainioitten, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen lauheitten lehtojen pojasta. Olen yhtä ylpeä uhrista, jonka tarjoaa köyhän majan poika siinä kuin rikaskin.

Kiitän teitä kaikkia, upseereita, aliupseereita ja miehistöä, mutta tahdon erikoisesti painostaa reserviupseerien uhrautuvaa uljuutta, heidän velvollisuudentuntoaan ja etevyyttään, millä he ovat täyttäneet tehtävän, joka ei alkuaan ollut heidän. Niinpä on heidän uhrinsa prosenttimäärältään sodan korkein, mutta se on annettu ilolla ja horjumattomalla velvollisuudentunnolla.

Kiitän upseereita esikunnassa heidän taidostaan ja uupumattomasta työstään, ja lopuksi kiitän lähimpiä apulaisiani, yleisesikunnan päällikköä ja päämajoitusmestaria, armeijan päälliköitä, armeijakuntien päälliköitä ja divisioonien komentajia, jotka usein ovat tehneet mahdottomasta mahdollisen.

Kiitän Suomen armeijaa kaikkine aselajeineen, jotka jalossa kilpailussa ovat suorittaneet sankaritekoja sodan ensi päivistä saakka. Kiitän rohkeudesta, millä se on käynyt päin monin kerroin ylivoimaista vihollista, joka on ollut varustettu osittain tuntemattominkin asein, ja sitkeydestä, millä se on pureutunut jokaiseen tuumaan kotimaan kamaraa. Yli 1500 venäläisen hyökkäysvaunun ja yli 700 pommi- ja hävittäjäkoneen hävittäminen kertoo sankaritöistä, joita usein ovat suorittaneet yksityiset miehet.

Ilolla ja ylpeydellä ajattelen Suomen lottia - heidän uhrimieltään ja uupumatonta työtään eri aloilla, mikä on vapauttanut tuhansia miehiä tulilinjoille. Heidän jalo henkensä on kannustanut ja tukenut armeijaa, jonka kiitollisuuden ja arvonannon he täysin ovat saavuttaneet.

Kunniapaikalla ovat myös sodan ankarana aikana seisoneet ne tuhannet työläiset, jotka usein vapaaehtoisina ilmahyökkäystenkin aikana ovat tehneet työtä koneittensa ääressä valmistaen armeijalle sen tarpeita, sekä ne, jotka herpaantumatta vihollisen tulessa ovat työskennelleet asemien varustamisessa. Kiitän heitä isänmaan puolesta.

Huolimatta kaikesta rohkeudesta ja uhrimielestä on hallitus ollut pakotettu tekemään rauhan kovilla ehdoilla, mikä kuitenkin on selitettävissä. Armeijamme oli pieni ja sen reservit ja kaaderit riittämättömät. Ei oltu varustauduttu sotaan suurvaltaa vastaan. Urhoollisten sotilaittemme puolustaessa rajojamme oli ylivoimaisin ponnistuksin hankittava sitä mitä puuttui. Oli rakennettava puolustuslinjoja, joita ei ollut. Oli koetettava saada apua, jota ei tullut. Oli hankittava aseita ja varusteita, aikana, jolloin kaikki maat kuumeisesti varustautuvat myrskyä vastaan, joka vyöryy yli maailman. Teidän sankaritekonne ovat herättäneet ihailua yli maiden, mutta kolme ja puoli kuukautta kestäneen sodan jälkeen olemme edelleen melkein yksin. Emme ole saaneet enempää kuin 2 vahvistettua pataljoonaa tykistöineen ja lentokoneineen ulkomaista apua rintamillemme, joilla omat miehemme taistelussa yötä päivää ilman vaihdon mahdollisuutta ovat saaneet ottaa vastaan yhä uusien vihollisvoimien hyökkäykset ponnistaen ruumiilliset ja henkiset voimansa rajattomiin asti.

Kun tämän sodan historiaa kerran laaditaan, tulee maailma tuntemaan teidän työnne!

Ilman aulista apua aseissa ja varusteissa, mitä Ruotsi ja länsivallat meille ovat antaneet, olisi tähänastinen taistelumme ollut mahdoton vihollisen lukemattomia tykkejä, hyökkäysvaunuja ja lentokoneita vastaan.

Valitettavasti ei suuriarvoista lupausta avusta, minkä länsivallat antoivat, voitu toteuttaa, kun naapurimme itsestään huolehtien kielsivät joukoilta oikeuden läpikulkuun.

16 viikon veristen taistelujen jälkeen ilman yön ja päivän lepoa seisoo armeijamme vielä tänä päivänä voittamattomana vihollisen edessä, joka hirveistä tappioistaan huolimatta vain on kasvanut lukumäärältään, eikä kotirintamammekaan, missä lukemattomat ilmahyökkäykset ovat levittäneet kuolemaa ja kauhua naisten ja lapsien keskuudessa, ole horjunut. Poltetut kaupunkimme ja raunioitetut kylämme kaukana rintaman takana, vieläpä länsirajoillamme, ovat näkyviä todisteita tämän kansan kärsimyksistä kuluneina kuukausina.

Kohtalomme on kova, kun olemme pakotetut jättämään vieraalle rodulle, jolla on toinen maailmankatsomus ja toiset siveelliset arvot, maan, jota vuosisatoja hiellä ja vaivalla olemme viljelleet. Mutta meidän on otettava kovat otteet voidaksemme siellä, mitä meillä on jäljellä, valmistaa kodin niille, jotka ovat tulleet kodittomiksi, ja paremmat toimeentulomahdollisuudet kaikille, ja meidän tulee olla kuten ennenkin valmiina puolustamaan pienempää isänmaatamme samalla päättäväisyydellä ja samoin kovin ottein, millä olemme puolustaneet jakamatonta isänmaatamme.

Meillä on ylpeä tietoisuus siitä, että meillä on historiallinen tehtävä, jonka me edelleen täytämme; länsimaisen sivistyksen suojaaminen, joka vuosisatoja on ollut meidän perintömme, mutta me tiedämme myös, että olemme viimeistä penniä myöten maksaneet velan, mikä meillä siitä länteen on ollut.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Vaihdetaan PISAkansalaiset nyt tuon ajan juntteihin, Saulin päiväkäskystä rakentuisi varsin erilainen, se olisi laadittu jossakin Lontoon esikaupungissa ja julkaistu ainoastaan Guardianissa. Ainoa kansainväliseen levitykseen yltävä kohta päiväkäskyssä olisi ennennäkemätön asylymia hokeva"partalasten" imvaasio meren yli Ruotsiin erilaisissa aluksissa.
Muut seikat olisivat vielä kesken komiteaprosessissa perustuslakien takia.
Ei mulla muuta.
ps Aiheellinen blogi Hannu.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

My thanks to Juha-Pekka Kosonen for posting the original text in Finnish.

My reason for blogging the English translation and the rest of my posts in English in this blog is because otherwise international readers might not find it easy to learn and understand about these historical events that have been so decisive to the course of Finland from WWII to the present day.

I also intend to blog in English other texts related to the end of the Winter War, again with foreign readers in mind. Anyone is welcome to join in the discussions, but preferably in English if possible at all, even with less than perfect command of it.

I fully agree with Ari Pesonen on this Order of the Day dated 76 years back holding many lessons that are still very valid today. The material basis of our National Defense is no less essential today compared to how it was in 1939. We still defend Western values, and we still need to secure all the necessary channels of receiving replenishment and support from the civilized world in times of trouble. I hope our present-day politicians would learn the lessons of history and avoid repeating mistakes of the past, such as neglecting the needs of National Defense in the name of "savings".

For those international readers who have more interest in the details of Finnish history in WWII, I recommend the website http://forum.axishistory.com/viewforum.php?f=59&si...

Toimituksen poiminnat